5.5.2012
Blogista Blogia.
Koko maan kattavan naudanjalostukseen erikoistuneen yrityksen virallisilla nettisivuilla oli blogissa harmiteltu miten Maailman Ayrshire federaation kokouksessa oli osanottajat joutuneet kokemaan vaivautuneen hetken koska Suomen Ayrshirekasvattajien maaraportissa oli haukuttu suomalaista jalostusta. Jokainen kielitaitoinen voi käydä lukemassa maaraportin yhdistyksen kotisivujen ajankohtaista-osiosta ja tehdä omat johtopäätöksensä. Mielestäni raportissa ei sanallakaan ole haukuttu mitään tai ketään. Jos kantakirjan nykytilan tuominen esille kansainvälisillä kentillä aiheuttaa vaivautumista niin ei kait vika ole asian julkituojan vaan saataisikohan vika olla kantakirjasäännöissä? Yhteispohjoismaisen punaisen Viking Redin riemukulun kehuminen ei ayrshiren tukalaa tilannetta pelasta,siihen vaaditaan rankempia toimenpiteitä.Näihin toimenpiteisiin löytyy Suomesta valtakunnallista osaamista jos sitä vaan halutaan käyttää. Joillekin tunnelman nostattamiseen riittää kauniit sanat ja hienot esitykset mutta jotkut vaativat myös tekoja. Ayrshiren kohdalla teoksi ei nyt riitä Viking Red-yhteisöön sullominen,eikä se että röyhistellään naapurin tekemisillä maailmalla.Mikä olisikaan hienompaa kuin kuulla positiivista palautetta suomessa syntyneen Ayrshire-sonnin tyttäristä,Orkolla on onneksi kansainvälisestikin hienoja tyttäriä mutta liikaa nojaa yhden kortin varassa.
Suomessa on reilu 145 000 ayrshire-eläintä,montakohan kappaletta löytyy viiden vuoden kuluttua tällä menolla? Karjanomistaja kun saa täysin vapaasti haluta esimerkiksi puhtaita holsteingeenejä mutta puhtaiden Ayrshire-geenien haluajat ovat jo vähintäänkin vastarannankiiskejä,reilua?
Puhtaamman ayrshiren puolesta,friikki Kimmo Kuorikoski
29.10.2011
Syksyinen tervehdys kaikille!
Syksy alkaa olla jo pitkällä ja vetinen kesä takana. Rehunteon kannalta on ollut todella haasteellinen vuosi, mutta nyt on talven rehut tallessa ja on aika suunnata katseet toisenlaisiin haasteisiin. Faban edustajiston vaalit ovat käynnissä ja keskustelu vaaliasioiden ympärillä kiihtyy. Yhdistys sai kasattua pitkän listan ehdokkaita vaaleihin ja nyt toivotaan, että kaikki ayrshiren asiasta kiinnostuneet löytäisivät sopivan ehdokkaan jota äänestää. Listalta B löytyy reilusti tähän asiaan vihkiytyneitä ehdokkaita. Muistattehan, että vain äänestämällä voi vaikuttaa! Nyt on viimeistään aika tarttua toimeen, ennen kuin ayrshire on rotuna tuhottu Suomesta kokonaan.
Vaikka vaaliasia on noussutkin nyt ykköseksi, niin kyllä tuota puuhaa riittää muuallakin yhdistyksen saralla. Marraskuun alussa joukko ayrshire-ihmisiä suuntaa Skotlantiin rodun synnyinsijoille, syyskokousta on valmisteltu ja helmikuisen AWS:n valmistelutkin ovat jo kovassa vauhdissa.
Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu syyskokoukseen Lammilla ja on täten vaikuttamassa yhdistyksen asioihin. Syyskokoukset ovat aina mielenkiintoisia, koska silloin valitaan hallitukseen uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Tällä erää on yhdistykselle valittavana myös uusi puheenjohtaja, kun kauan ja ansiokkaasti tätä pestiä hoitanut Mirja väistyy tehtävästä. Toivottavasti jäsenistöstä löytyy ayrshiren ystäviä täyttämään nämä paikat. Veikkaanpa, että innokkaita ehdokkaita löytyy ja tänäkin syksynä äänestetään hallituksen uusista jäsenistä. Ja vaikka kokous onkin se pääasia, niin monelle tilavierailut ja mukava illanvietto muiden samanhenkisten kanssa on kuitenkin se ykkösjuttu.
Syyskokousta odotellessa nauttikaa uunituoreesta Ayrshire-lehdestä ja muistakaa äänestää Faban vaaleissa!
Uudet ja vanhat jäsenet, Lammilla tavataan!
Saija Räikkönen
2.10.2011
Syystervehdys sateisesta Nikulasta
Ainakin täällä on vettä satanut jo pahastikin liikaa ja märkyys on haitannut peltotöitä siinä määrin että keskenhän ne on vieläkin, valitettavasti..
Syksyn mittaan on monenmoista karjaväen kokoontumisajoa joissa kiireisen kesän jälkeen on hyvä vaihtaa kuulumisia ja päivittää omaa tietokantaa. Naamakirja, sähköposti tai puhelin ei voi korvata sitä aitoa puheensorinaa kun kokoonnutaan porukalla puimaan asioita. On risteilyä, karjakerhojen kokouksia, siemenmyyjien päiviä ja tietenkin yhdistyksemme syyskokous. Lammilla marraskuun loppupuolella järjestettävä kokous kerää toivoakseni runsaasti jäsenistöä ja toivottavasti mahdollisimman moni uusikin kasvo pääsee paikalle yhteisten asioiden äärelle.
Ennen syyskokousta järjestetään myöskin faban edustajistovaalit joissa valitaan 32 edustajaa huolehtimaan lypsykarjan asioista. Nyt jos koskaan on aika vaikuttaa asioihin äänestämällä henkilöitä jotka ymmärtävät hyvän ja kestävän eläinaineksen tuoman taloudellisen merkityksen ja tohtivat kertoa mielipiteensä sekä seisoa sanojensa takana. Nykyisen kantakirjan olemassaolon tarpeellisuus herättää allekirjoittaneessa suurta närää! Jos isolla rahalla pakkokantakirjaamani puhdas ayrshire-eläin laitetaan samaan kantakirjaan kuin tiesminkärotuinen käyttölista sonni jonka perimässä on ehkäpä vain alle 20% ayrshirea, tunnen itseni suorastaan huijatuksi. Suomalaisten ayrshiresonnien pääsy siementuotantoon ei ole tainnut helpottua fuusiossa annetuista lupauksista huolimatta mutta tanskasta ja ruotsista virtaa jatkuvasti näitä hyviksikin kehuttuja sekarotusonneja ja kantakirja on auliisti avoinna näille, valitettavasti! Tämä epäkohta kaipaisi kovasti muutosta ja toivon todella että mahdollisuus sen korjaamiseen tulisi ja se käytettäisiin. Toivottavasti mahdollisimman moni faban jäsen käyttäisi äänioikeuttaan sillä vain äänestämällä voi vaikuttaa.
Arvokkaan ayrshiremme ympärillä on siis luvassa taas aktiivinen syksy
Punastumista vältellen,
Kimmo
11.7.2011
No niin taas on palattu maanpinnalle. Helteinen Farmari näyttely kaikkineen variaatioineen on takana päin sekä sen perään kolme päivää tuomari Duncan Hunterin mukana katsomassa ehkä brittiläisin silmin miltä tämän päivän suomalaisissa ayrshirekarjoissa näyttää. Opin uuden termin – uniformity herdin - yhdenmukainen karja. Laumassa voi olla satoja sekä ruskeavalkoisia että mustia lehmiä mutta kokonaisuus näyttää tasaiselta. Poikimiskertoja voi olla yhdestä kuuteen, suorat selät, hyvä lantio, syvähkö runko, ja aina kintereen yläpuolella oleva utare. Ainoastaan hieman eroja löytyy kintereen ja vuohisen kulmauksissa. Tulee mieleen nuori karja-aines, mutta asiapa ei olekaan näin. Ne jotka ovat lähteneet rakennemuutokseen tosissaan eivätkä ole pelänneet muutosta tai itkeneet muutaman litran menetyksen tähden, niissä karjoissa muutos on ollut kova. Ensikot näyttää ensikoilta, toisen kerran poikinut toisen kerran poikineelta ja kolmas ja siitä eteenpäin ei voi tietää onko poikimisia takana kolme taikka vaikkapa kuusi. Olin hyvin ylpeä muutamissa karjoissa ollessamme ja nyt ei ole kysymys karjoista, joissa kuljetaan tiekuralla näyttelyissä vaan ihan tavallisissa karjoissa jossa tuotetaan maitoa ja joissa halutaan toimivia lehmiä. Niin, olin siis sanomassa, että olin hyvin ylpeä saadessani esitellä niitä tuomarille ja hän kertoi olevansa hyvin vaikuttunut näkemästään ja olleensa yllättynyt suomalasten lehmien tasosta. Hyvä Suomi!
Palatakseni vielä Porin tunnelmiin, haluan kiitää järjestävää tahoa. Asiat ja koko kenttä toimi mielestäni erinomaisesti. Erityisesti mieleeni jäi järjestäjien ystävällisyys ja halu auttaa silloin kun apua tarvitaan. Moni mainitsi myös siitä että eläinlääkäri oli koko ajan paikalla. Tuomari Duncan Hunter kertoi minulle, ettei ole koskaan ollut niin lämminhenkisessä kilpailussa, kun Championin valinta hetki alkoi lähestyä, ja musiikki rupesi soimaan ja ihmiset alkoivat taputtamaan, hän ajatteli mielessään, ettei Briteissä ole ollut ikinä näin mahtavaa tunnelmaa eikä taida tullakaan. Siellä kun ollaan paljon konservatiivisempia monissa asioissa. Onnea vielä kerran kisassa menestyneille.
Samalla tässä haluan myös kiittää firmoja ja heidän edustajiaan osallistumisesta hiehoagilityyn. Pro Agrian kysyessä agilityä sinne heräsi Anussa ajatus voisikohan kisa olla vähän rajumpi ja voihan se. Kilpailijoille täysi kymppi heittäytymisestä kisaan. Tästä eteenpäin en voi kuin katsoa ihailevasti ylöspäin Ayrshire kasvattajien hallituksen jäsenen Kimmo Kuorikoskeen, sillä en olisi itse pysynyt samaan. Terveiset myös Uusitalon Petrille ja kampanjalleen ”siitä tulee hyvä olo”. Hänen esiintymisestään tuli hyvä olo.
Mutta eteenpäin mennään sanoi mummo lumessa. Jalostuksen tie kun on pitkä ja kivinen ja sille tielle kun on lähdetty, sitä tietä mennään. Sen olen ainakin oppinut, että tutustumalla ihmisiin niin kotimaisiin kuin ulkomaalaisiin, heihin, jotka rakastavat tätä rotua ja heihin, jotka haluavat tehdä kaikkensa tämän rodun eteen, ei tie olekaan niin pitkän ja kivisen tuntuinen.
Aamen
Anu Ahlholm
30.5.2011
Tänä keväänä olen moneen kertaan pohtinut karjakerhojen roolia. Tässä nettimaailmassa kuvittelee, että maailma on omassa läppärissä ja naamakirjassa, mutta ei se ole. Samoin olen kuvitellut, että meidänkin yhdistys voi palvella kaikkia kasvattajia asuipaikasta riippumatta netin ja kännyköiden avulla. Mutta ei se niin mene. Kasvattajat tarvitsevat tai ainakin hyötyvät kun samoista tavoitteista kiinnostuneita karjanomistajia on myös omilla kotinurkilla. Yhdessä on hieno saada jotain aikaan: järjestää tapahtuma, lähteä yhteisellä kyydillä tapahtumiin tai vain käväistä silloin tällöin toistensa eläimiä katsomassa. Kokemuksia on hyvä jakaa, niitä hyviä ja varsinkin niitä huonoja.
Yhdistyksellä ei ole varsinaisesti paikallista toimintaa. Se on maakunnallisten karjakerhojen rooli, jonka toivoisi kehittyvän. Karjakerhot ovat, toisin kuin monet varmaan kuvittelevat, itsenäisiä yhdistyksiä. Eivät vain yhteen rotuun tai keinosiemennys toimijaan sääntöjensä perusteella sitoutuneita. Niillä on yleensä jo vanhastaan laaja jäsenpohja ja monella kerholla myös tuntuvat rahavarat. Eli kaikki edellytykset toimia vapaasti ja aktiivisesti. Ayrshirekasvattajilla ei ole yhdistyksenä tarkoitus ohjailla karjakerhojen toimintaa, mutta aidosti toivon, että niillä riittäisi virtaa koota karjanomistajia yhteen tekemään juuri niitä asioita, joihin löytyy kiinnostusta.
Kuten moni on huomannut, uhkaa näyttelytoiminta supistua pariin kesänäyttelyyn.Varsinkin kesän paikallisnäyttelyt on vähissä. Ei ihme. Monet näyttelyt järjestäneenä tiedän sen työn, huolen ja rahanmenon niiden läpiviennistä. Asiaa ei auta, että valveutunut näyttelyyn osallistuva kasvattaja joukko odottaa pieneltäkin tapahtumalta täyttä palvelua kohtuu kustannuksin ja minä muiden mukana. Tässä olisi nyt pohdinnan paikka. Missä asioissa paikallisnäyttely voisi päästä vähän helpommalla, niin että joku niitä vielä haluaa järjestää? Kynnys on saatava alas, että uusia karjoja ja uusia vapaaehtoisia tulisi mukaan toimintaan. Karjanäyttely on huipputapahtuma monella tapaa, mutta sen huomaa vasta kun on itse mukana. Nuoret eivät niistä enää luovu, vaikka me vähän vanhemmat väsähdettäisiin, sillä nuoret ovat näyttelyissä yhä näkyvämmin tekijöinä. Jos ette usko, niin tulkaa Farmariin katsomaan montako yli kolmekymppistä on selkälinjoja vääntämässä? Ei montaa.
Hyvää ja aurinkoisen lämmintä kesää kaikille kotisivujen lukijoille!
Mirja Koljonen
29.4.2011
Kesä taitaa lähestyä uhkaavasti, kun kevättapahtumat ovat takanapäin.
Huhtikuun alkupuolella oli yhdistyksen kevätkokous Nivalassa. Kokousyleisö pääsi todistamaan harvinaislaatuista tapahtumaa, kun Anne ja Janne Lyytinen palkittiin kahdesta 150-tonnaristaan. Onnittelut vielä kerran Vieremälle – tuohon eivät kaikki pysty! Vasikka-aiheinen seminaari oli erinomaisen hyödyllinen ja mielenkiintoinen, mutta tälläkin kertaa kokouspäivien parasta antia taisivat kuitenkin olla tilavierailut. Toivottavasti vain tämänkertaiset vierailutilat eivät asettaneet tuleville vierailutiloille rimaa liian korkealle - sekä eläinaineksen että tarjoilujen suhteen. Suurkiitokset Mönkkösille ja Ahlholmeille!
Kevätkokouksen jälkeen oli vuorossa yhdistyksen matka Kanadaan, Quebeciin, Spring Show’hun ja karjavierailulle. Allekirjoittanutkin pääsi nyt ensimmäistä kertaa katselemaan kanadalaisia ayrshirelehmiä, vieläpä mukavassa seurassa. Eläinaineksen taso oli odotetun kova sekä näyttelyssä että tiloilla. Näyttelyssä pieni pettymys oli eläinten vähäinen määrä, 133 ayrshire-eläintä. Alkuvuosina kun kyseisessä kevätnäyttelyssä oli kuulemma aina yli 250 ayrshirea. Syytä tähän tiedustellessani sain vastaukseksi, että sikäläisillä karjanomistajilla ei tahdo olla enää aikaa näyttelyille. Tämän ongelman toki jokainen karjanomistaja ymmärtää.
Vierailimme 12 tilalla ja lähes kaikissa suuren ryhmän lypsyssä olevista muodostivat vuonna 2003 syntyneet tai tätä vanhemmat lehmät, jotka näyttivät hienoilta! Ei voi kuin kadehtia, kun omassa navetassa noita vuosikertoja edustaa pari hassua yksilöä. Eläinaineksen lisäksi muuta kadehdittavaa ei näiden kanadalaisten ammattiveljien navetoista juuri sitten löytynytkään. Ympäristöstä tai eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen ei ollut kaikilla tiloilla lähelläkään suomalaista tasoa. Vasikoiden kytkeminen kaulastaan igluun tai paalinarulla navetan seinään lehmien taakse oli normaalia samoin kuin esimerkiksi virtsan johtaminen suoraan tunkiolta jokeen. Myös koneet ja laitteet olivat vanhanaikaisia. Ja vaikka kaikilla tiloilla lehmät lypsettiin parsissa, ei yhdessäkään navetassa ollut lypsykiskoja. Ehkä ne kestävät ja toimivat eläimet koettiin tärkeimmäksi sijoitukseksi omaan työssä jaksamiseen.
Suomessa on yleisesti hyväksyttävämpää investoida kaikki raha koneisiin ja seiniin ja ”säästää” tämä raha sitten eläinaineksessa, näillä tiloilla oli tehty juuri päinvastoin. Toivottavasti meilläkin tämä asia muuttuu pikkuhiljaa. Ei nimittäin voinut olla miettimättä millaiseen tulokseen sellaisella eläinaineksella päästäisiin suomalaisissa navetoissa, joissa eläimillä on paremmat olot ja aina rehua tarjolla!
Työssä jaksamista ja hyvää suomalaisen työn päivää kaikille!!
Minna Kotila
22.3.2011
Ajattelin lähestyä blogissani sinua joka vielä mietit olisiko AF-luokituksesta mahdollisesti jotain hyötyä omalle karjallesi. Päätin sitten kerätä yhteen vuosittain luokitellut eläimet ja laskea luokitusten keskiarvot ja katsoa onko kehitystä tapahtunut numeroiden valossa, vaikkakin oma silmä sanoo että on.
Vuonna 2004 luokitettiin 11 eläintä keskiarvolla 74,5.
Kieltämättä silmät avautuivat GP 80 ja F 60 eläinten väliseen eroon.
Ensimmäiset sonnisuositukset olivat silloin Conn ja Copper joita käytin ja sainkin niistä hyvin jälkeläisiä.
Vuonna 2005 luokitettiin 15 eläintä keskiarvolla 71,8.
Alle 70 pisteen jäivät Kangassalon Kellin, Heikkilän Kingin ja Koivulinnan Ibitzan tyttäret, jotka aika pian utareen romahdettua tilasivat itselleen taivaspaikan.
Vuonna 2006 luokitettiin 14 eläintä keskiarvolla 72,4.
Sama juttu. Alle 70 pisteen jäivät Nikolan Olegin, Kallioniemen Pantterin, Lammin Jiffen, Juristin ja Kangassalon Kellin tyttäret. Turha kai mainita ettei näitäkään enään näy meidän navetassa.
Mutta iloinen poikkeuskin löytyi. Rasilan Touche ( tilasonnista Hjärterum Rardner ET ) luokitettiin tällöin ensikkona
F 60, toisen kerran poikineena G 78, kolmesti poikineena GP 80. Poiki juuri viidennen kerran enkä olisi yllättynyt vaikka nostaisi vieläkin…
Vuonna 2007 luokitettiin 11 eläintä keskiarvolla 72.
Erityisen iloinen olin kahdesti poikineen Rasilan Suffelin (Pekkolan Ponteva) GP 82 tuloksesta.
Vuonna 2008 luokitettiin 20 eläintä keskiarvolla 80,2.
Ensimmäiset Connit ja Copperit olivat sitten poikineet ja tulos näkyikin tänä vuonna.
Luokitustaan korotti 7 eläintä joka olikin mielestäni ihan ennen kokematonta, että lehmä voikin parantua vanhetessaan. Tähän asti teurasauto oli ollut tuttu näky viimeistään kolmannen poikimisen jälkeen.
Tällöin myös juhlittiin ensimmäistä kertaa kahta VG 85 lehmää.
Vuonna 2009 luokitettiin 19 eläintä keskiarvolla 79,2.
Jälleen yksi VG lisää.
Vuonna 2010 luokitettiin ainoastaan 4 eläintä keskiarvolla 83,4.
Kaikki korotuksia ja yksi VG lisää.
Vuonna 2011 luokitettiin 19 eläintä keskiarvolla 79,0
Näistä 11 ensikkoa ja loput 8 eläintä nosti luokitustaan.
Ensimmäinen VG 86 jatkoi juhlintaa luokitustuloksesta Winter Show:n Senior Reserve Champion-tittelin lisäksi.
Mitä sitten kahdeksassa vuodessa on karjan suhteen tapahtunut?
Tällä hetkellä karjassa on 41 luokitettua Ayrshire-eläintä keskiarvolla 78,7.
Keskipoikimakerta on noussut vuoden 2004 2,3:sta 3,0:een.
Lehmiä on myyty muutaman kuukauden sisällä 7 kpl eloon ja vieläkin karjassamme on 50 lehmää ja ainoastaan 42 parsipaikkaa.
Yli 5 kertaa poikineita on kymmenen ja nyt vasta on selvinnyt sekin että lehmä näyttää lehmältä ja on parhaimmillaan vasta viidennen poikimisen jälkeen.
Aamuisin on huomattavasti mukavampi herätä lypsylle kun navetassa odottaa hyvärakenteisia ja helppohoitosia eläimiä.Tässä työssä oma terveys ja mieliala on suoraan verrannollinen siihen miltä se oma lehmärivistö siellä navetassa näyttää.
Maitotilikin on kerran kuussa vielä tullut tilille vaikka kaikkien lehmien NTM:t onkin reippaasti miinuksella.
Nyt jännitetään jos lähipäivinä poikiva hieho tekee lehmävasikan, navetassamme olisi yhtä aikaa neljä polvea samaa sukua
Muistakaahan ilmoittautua kevätkokoukseen!
Seija Viitanen
23.2.2011
Pakkasen puremat terveiset kaikille täältä Pirkanmaalta.
Lähes vuosi sitten Kiteen kevätkokouksessa ehdotin Mirjalle, josko hallituksen jäsenet kukin vuorollaan kirjoittaisivat blogia yhdistyksen kotisivuille. Blogin tarkoituksena oli osaltaan välittää tietoa yhdistyksen toiminnasta jäsenistölle. Kuinka ollakaan, olen jo itse vuorollani tämän tehtävän edessä lyhyen hallitustyöskentelyni jälkeen.
Helmikuun alussa jäsenistö ja kaikki asiasta kiinnostuneet pääsivät nauttimaan yhdistyksen suurimmasta vuotuisesta tapahtumasta eli Ayrshire Winter Show:sta. Paikkana oli Seinäjoki Areena ja kyseessä oli samalla yhdistyksen 10-vuotisjuhlanäyttely. Näyttelyn järjestelyt vaatii suuren panoksen hallituksen jäseniltä ja muilta järjestelyihin osallistuvilta. Suunnittelu alkaa jo heti edellisen näyttelyn jälkeen, kun mietitään missä onnistuttiin ja mitä voisi tehdä paremmin. Useissa kokouksissa mietitään käytännön järjestelyjä, joka huipentuu lopulta näyttelyn rakentamiseen, läpivientiin ja purkamiseen apuna kourallinen vapaaehtoisia talkoolaisia.
Vaivannäkö kuitenkin palkitaan moninverroin kun ovet lopulta avataan yleisölle. Lukuisia hienojen Ayrhire eläinten esiintymisiä kehässä, iloisia ihmisiä, kuhinaa esittelypisteellä ja yhdessä oloa. Tapahtumassa törmää monesti ihmisiin joita ei ole hetkeen nähnytkään. Näyttelyn ensimmäinen päivän loppuhuipennus oli jälleen Breeders Party. Vuosinäyttelyn toisen päivän kohokohta oli Sale of Stars -huutokauppa jossa oli kaupan toinen toistaan mahtavimpia eläimiä. Huutokaupasta allekirjoittanutkin lähti yhtä mullia rikkaampana ja lompakko ohuempana.
Oma maailmansa on myös näyttelyyn osallistuminen eläimen kanssa. Mukana näyttelyssä oli paljon ”vanhoja konkareita” mutta myös useita ensikertalaisia mukaanlukien allekirjoittanut. Ennen päätöstä osallistua oli mielessä monta kysymystä, kuten onko minulla sopivia eläimiä ja miten kaikki käytännön järjestelyt sujuvat. Onneksi jäsenistöstä löytyy paljon tukea ja vastauksia näissä asioissa sekä käytännön apua, kuten esimerkiksi eläimen näyttelykuntoon laittamisessa.
Näin jälkikäteen voin sanoa että mukana olo, niin järjestäjäorganisaatiossa kuin myös näyttelyyn osallistujana, oli hieno. Päivät olivat työntäyteisiä ja unet jäi vähälle, mutta se fiilis ja yhteishenki, mikä näyttelyhallissa vallitsi, palkitsi vaivan. Samoin myös omien eläinten pärjääminen kehässä antoi paljon voimia alkaneelle vuodelle. Nyt voikin innolla jatkaa jalostustyötä omassa karjassa ja valmistautua tulevaan kesään.
Suosittelen lämpimästi osallistumista näyttelyyn, kokemus varmasti korvaa vaivan!
Juha Rinkinen
P.S. Viimeinen ilmoittautumispäivämäärä kevään Kanadan matkalle lähenee. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle.
6.1.2011
Talvinen tervehdys kasvattajille!
Vuosi 2010 on jo ehtinyt muuttua historiaksi, mutta pakkaset edelleen jatkuvat. Yhdistyksen toiminta ei kuitenkaan ole edellisen blogin jälkeen vaipunut talvihorrokseen, päinvastoin.
Syyskokous järjestettiin Porissa marraskuun lopulla. Paikalla oli noin kuusikymmentä henkinen kokousväki luomassa vilkasta keskustelua yhdistyksen toiminnasta ja roolista. Toimintasuunnitelmaa käsiteltäessä jäsenistölle esiteltiin luokituspalvelun uudistamista. Jatkossa luokituksen voi tilata entisellä tavalla tai sitoutua siihen liittymällä. Liittyneiden karjojen kesken aloitetaan luokituskeskiarvo –kilpailu. Alussa huomioidaan vain ensikoiden pisteet, jotta kaikki lähtevät liikkeelle samalta viivalta. Tästä myöhemmin tarkempaa tietoa kotisivuilla. Paljon viime aikoina puhuttaneeseen rotupuhtauteen hallitus esitteli jäsenistölle kantanaan, että B2 kantakirjaan hyväksyttävän eläimen perimässä pitää olla yli 60 % perinteisiä Ayrshire-kantakirjarotuja (AYR ja SRB) sekä saa olla yhteensä enintään 25 % Brown Swiss ja Holstein rotuja.
Lähes jo perinteiden mukaisesti tälläkin kertaa hallituspaikoista äänestettiin. Nuorta voimaa saatiinkin, kun Minna Kotila ja Juha Rinkinen valittiin uusina jäseninä hallitukseen. Lisäksi allekirjoittanut valittiin uudelle kaudelle, kiitos luottamuksesta. Yhdistyksen perustajajäsenten Laura Laiholahden ja Olavi Ahonkiven kymmenvuotinen taival hallituksessa päättyi vuoden lopussa. Omasta puolestani suuret kiitokset teille!
Syyskokouksen jälkeen, ja oikeastaan jo paljon ennen sitä, yhtenä hallituksen työsarkana on ollut helmikuun 4.-5. päivä järjestettävä Ayrshire Winter Show 2011 Seinäjoella, joka on samalla rodun vuosinäyttely. Eläimille on varattu lisää tilaa, joten hankittujen lisäparsien avulla Seinäjoella nähdään entistä enemmän laadukkaita ayrshire-eläimiä. Tällä kertaa yli 100 eläimen voimalla! Näyttelyn yhteydessä järjestetään Sale of Stars –huutokauppa, jossa kasvattajilla on erinomainen mahdollisuus hankkia korkeatasoista eläinainesta.
Perjantaina 4.2. kehätapahtumien jälkeen vietetään Sokos Hotel Vaakunassa perinteinen Breeders’ Party. Samalla juhlistetaan yhdistyksen kymmenvuotista taivalta ayrshiren puolesta. Muistakaa varata Anu Ahlholmilta lippunne tilaisuuteen. Tarkemmat tiedot löytyvät Ajankohtaista -sivulta.
Nähdään Seinäjoella Ayrshire Winter Showssa ja nautitaan tunnelmasta!
Karjaonnea vuodelle 2011 toivottaen,
Vilma Pohjola
3.11.2010
Syystervehdys kaikille!
Kuuman kesän ja jo syksynkin kiireet niin työrintamalla kuin näyttelyharrastuksenkin osalta on nyt takana päin. Aika on rientänyt sellaisella vauhdilla, että en edes huomannut lokakuun kulumista,
joten pyydän anteeksi plogin viipymistä.
Samalla minun ensimmäinen vuoteni Ayrshirekasvattajien hallituksessa alkaa olla täyttymässä.
Hallituksessa mukana olo on ollut mielenkiintoista ja avannut silmiä siltä kantilta, miten paljon asioita ajetaan eteenpäin, vaikka se ei "kentälle" näykkään. Homma on välillä melkoista vääntämistä ja kääntämistä
ns. virallisten tahojen kanssa tehtäessä työtä ayrshirerodun eteen, mutta se kannattaa.
Omalta osaltani sain vastuulleni melko suuren haasteen tullessani valituksi Ayrshire-lehden toimitussihteeriksi. Lehdenteon alkukankeudesta ja jonkinsortin kauhistuksesta selvittyä pääsin hommaan viimein kärryille ja
muun lehtitiimin kanssa saimme kasaan taas kerran paksun lukupaketin.
Vaikka lehdenteko olikin melkoinen rutistus, niin nyt jo odotan lähes innolla seuraavan lehden kimppuun pääsemistä.
Syksyllä olin myös ensimmäistä kertaa luokituskierroksella Yvesin kuljettajana. Oli mahtavaa nähdä, että vaikka
luokistuta on tehty nyt Suomessa jo useamman vuoden ajan, niin silti mukaan tulee jatkuvasti uusia tiloja. Ja mikä mukavinta, mukana on paljon nuoria jotka ovat todella kiinnostuneita ayrshirestä ja ovat huolissaan rodun
tulevaisuudesta Ruotsin- ja Tanskan punaisten vallatessa käyttölistaa.
Onneksi meillä on nyt vaihtoehtoja, joista valita parhaat ayrshire-rotuiset sonnit lehmillemme.
Vuoden mittaan järjestetyt ayrshire-päivät tiloilla ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen ja haluankin näin kiittää karjankasvattajia, jotka ovat järjestäneet tapahtumia kaiken muun työnsä ohessa. Nämä tapahtumat ovat
olleet mainioita tilaisuuksia tuoda esille ayrshiren toimivuutta ja tuottavuutta.
Hyvärakenteisten, tuottavien ja terveiden lehmien kanssa on ilo työskennellä päivittäin.
Tapaamisiin syyskokouksessa, niin uudet kuin vanhatkin jäsenet!
Saija Räikkönen
22.9.2010
Tervehdys kaikille Ayrshire-ihmisille
Syksy on saapunut helteisen kesän jälkeen ja tulevan talven rehuvarastot alkaa olla täytettyinä.
Syksyn mittaan on monenlaista karja-aiheista tapahtumaa mutta haluan ehdottomasti nostaa niistä esiin yhdistyksemme syyskokouksen joka järjestetään Porissa marraskuun loppupuolella.Toivottavasti jäsenistö osallistuisi runsaslukuisena tekemään yhteisiä päätöksiä ja viettämään aikaa muiden Ayrshire-ihmisten kanssa,
vain paikalla olemalla voi vaikuttaa yhdistyksen yhteisiin asioihin.
Tärkeä ayrshire-rotumme uhkaa hukkua muutosten mukanaan tuomaan punaiseen rotuun ja se korpeaa allekirjoittanutta kovasti.Kaiketi jopa kantakirjasääntöjä muuttamalla kaikenmaailman sekulisonnit voidaan sovittaa samaan luokkaan ayrshiren kanssa,ei tunnu reilulta ei.
Kaunopuheiseti annettiin ymmärtää miten vain sonniketjun omistus siirtyisi VG:lle mutta taisi sinne mennä jotain muutakin..Tai sitten Farmarissa bongaamani fabalaiset oli vain sponsoritarkoituksessa vaatetettu VG:n logoilla varustettuihin tamineisiin.
Suurta hilpeyttä ellei jopa naurun pyrskähdyksiä herätti myös eräs blogi jota taannoin tavasin..Ayrshiren käyttöominaisuuksia oli verrattu autoihin,ilmeisesti erilaisiin ajotarkoituksiin tarvittaisiin erilainen kulkupeli ja meillä kaikilla tulisi kaiketi olla pihassa niitä pitkä rivi.No,olen pystynyt ajamaan kuitenkin lähes kaikki ajoni tuolla yhdellä ja samalla ja uskon vakaasti että ayrshireenkin onnistuu yhdistää näitä mukavuustekijöitä niin paljon ettei niitä tarvitse ruveta vertaamaan maasturiin vain siksi että ne pystyvät kulkemaan lypsyllä ja laitumella ilman että pohjaproput ottavat maahan.Vai olenko taas ymmärtänyt jotain väärin?
Yhdistysasioihin palatakseni,ensi vuoden Ayrshiren vuosinäyttely järjestetään siis helmikuun alussa Seinäjoella ja
järjestelyt on jo hyvässä vauhdissa.Eläinnäyttely talviaikaan vaatii paljon suunnittelua järjestäjiltä ja karjanomistajilta eikä ilman kompromisseja selvitä.Näyttelyn järjestäjät ottavat ilolla vastaan ideoita joilla talvinäyttely saataisiin vieläkin toimivammaksi ja onnistuneemmaksi.Ja koska kyseessä on rodun vuosinäyttely,toivon että mahdollisimman moni pääsee paikalle,jos omat eläimet jää kotiin niin sitten katsomoon ja auttaville käsillekin on varmasti tarvetta kun talkoilla tehdään.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää syksyn jatkoa ja tavataanhan ainakin syyskokouksessa,
Kimmo Kuorikoski
20.8.2010
Tervehdys täältä lämpimästä ja aurinkoisesta Nivalasta. Kesä on edennyt jo loppupuolelle, ja onhan nyt ollutkin erikoisen pitkä hellekesä. Onneksi meillä on myös satanut välillä, niin rehu on kasvanut hyvin ja viljatkin ovat ihan hyvännäköisiä. Kirjoittelen tätä juttuakin Massikan hytissä pellon laidalla ja kuskaan samalla viljakärryjä kuivaajalle.
Ayrshire- kasvattajien päätapahtuma tänä vuonna oli vuosinäyttely Mikkelissä Farmarin yhteydessä. Näyttelyt sattuivat todella kuumaan aikaan, torstaina Ayrshire- päivänä lämpömittari näytti yli +35 astetta. Yllättävän hyvin eläimet kestivät sen lämmön. Kansainväliset vieraat olivat yllättyneitä ayrshiren korkeasta tasosta näyttelyssä. Mutta tilavierailuilla näkyi sitten ayrshire-rodun rakenteen koko kirjo.
Ensi viikolla alkaakin uuden näyttelyn järjestelyt, menemme Mirjan kanssa Seinäjoelle palaveriin.
Sarka- näyttelyt ovat Seinäjoella 4.- 5.2.2011. Laittakaapa päivämäärä ylös.
Pitääpä taas lähteä viemään viljakuormaa kuivaajalle. Toivotaan vain aurinkoista ja lämmintä syksyä ympäri suomen, että kaikki saavat korjattua sadot talteen hyvissä keleissä.
Terveisin Eliisa Kumpula
Blogi 21.7.2010
Hei kaikki karjaihmiset. Oikeastaan haluan aloittaa tämän kirjoitukseni narisemalla. Narisen siksi, että silloin kun Suomen kesä on kauneimmillaan ja kuumimillaan, me olemme töissä. Ai niin, onhan meillä 26 päivää vapaata ym. eikä se ole siitä kiinni, ettei meillä olisi lomittajia, niitä löytyy ja hyviä löytyykin, mutta niin on sata tapahtumaa Suomen kesässäkin, joihin olisi kiva osallistua, mutta kun on tämä navetta. Koljosen Mirja lohdutti, että ei ne ole meitä varten, ne on lomalaisia varten. Sanonko!!!
Pientä värinää alkaa jo olla Farmari näyttelyä kohtaan, se kun on meidän tuleva vuosinäyttely ja yhdistyksellä on kohtuullinen vastuu ayrshire päivän järjestämisestä. Minun vastuualueeseeni kuuluu toimia hollantilaisen eläinvalokuvaajan Elly Geverinkin kuvausavustajana. Elly napsii Farmarissa vain voittajakuvat, ollessani tietoinen Ellyn temperamenttisesta luonteesta kuvaustilanteessa, sitä värinää rupeaa olemaan. Minun täytyy myös huolehtia kuvauspaikan rakentamisesta, ja kun kuvaus tapahtuu ulkona, paikan täytyy kestää sää varaus. Keväällä Kanadassa käytyäni pikku vinkkejä jää aina mieleen, joten yritän rakentaa niistä ajatuksista jotain sopivaa tänne suomalaiseen näyttelyyn. Aina asioiden hoitaminen käytännössä ei ole niin simppeliä kun se monesti alussa tuntuu. Jos on innokkaita apulaisia ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen.
Samoin työn alla on torstaina 29.7 Suutain Pekalla olevat Breeders Party juhlat, toivon että iltajuhlaan tulevilla ulkomaisilla vierailla olisi mahdollisuus nähdä kappale kauneinta Suomea ja saisivat illan jota muistella jälkeen päin. Meillä täällä on ollut tapana kokoontua ja juhlistaa näitä isompia tapahtumia jos jonkin sortin kinkereillä ja ainakin minulle ne ovat tärkeitä, että hetkeksi pääsee irti lehmistä näyttelyn aikana ja pitämään hauskaa. Mielestäni jos joku asia on paremmin meillä täällä Suomessa kuin rapakon takana, niin juhlia me osaamme paremmin ainakin näissä karja piireissä ja se on varma se. Käykääpä ilmoittautumassa.
Sitten vähän jalostus asiaa. Minulle annettiin tehtäväksi miettiä ja pohjustaa yhdistyksen suosittelemista sonneista. Asia osoittautuikin aika vaikeaksi. Siispä aloitin tekemällä pienen gallupin. En tiedä oliko se yllätys, mutta kaikilla oli hieman erilainen näkemys painotettavista asioista. Toiset halusi kovasti pitoisuuksia, utarerakenetta, kokonaisrakennetta, takakorkeutta, parempia jalkoja, enemmän maitoa, mutta kaikki oli yhtä mieltä siitä että rotupuhtaus tulisi säilyttää ja sitä tulisi varjella niin pitkään kuin se on mahdollista ja rodulle edullista. Tähän asiaan on pakko kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, koska sperman myyjien listoilta alkaa löytyä mitä ihmeellisempiä rotujen sekoituksia, ja koska valtakunnan ayrshire rotu jalostetaan VG:ssä samassa punaisten rotujen laatikossa jo nyt, niin tulevaisuus ei siinä valossa näytä kovin kiinostavalta. Rodun on kyllä kannettava itse itseään, ei siinä muu auta, mutta nyt ei ole oikea aika antaa periksi. VG tekee omaa politiikkaa ja siinä heillä on siihen täysi oikeus ja meillä omaamme.
Muita yhdistyksen sisäisiä asiota puitiin keväällä. Esimerkiksi All Stars listan tuotosvaatimus muutettiin vuodelle 2011 alkaen 9500kg. Elikkä sitä nostettin 1000kg muuten luokitus vaatimus säilyi ennallaan. Minusta tämä oli hyvä päätös ja se ohjaa varmasti asioita oikeaan suuntaan. Jatkossa hiehojen on vaikeampi päästä listalle, mutta so what.
Säästä sen verran että eikö ollut ihanaa ne kolmenkympin ja siitä yli menevät lukemat, niin sietämätöntä kun se olikin, mutta silti se oli niiiin ihanaa ja heti niitä kelejä jää kaipaamaan kun lämpötila laskee normaaliin. Kuusiniemen tilalla, Kumpulan Eliisan ja Martin satatonnarijuhlat sattuivat varmasti pahimpaan helteeseen, ne olivat kyllä kuumimmasta kuumimmat ja osalle porukasta jopa ylivoimaiset mutta hengissä selvittiin. Onnea heille. Niin ja myös onnea Joukolan karjaan neljästä uudesta exelentistä. (kateellista ähinää). Yritetään roikkua perässä.
Terv. Anu Ahlholm
13.5.2010
TOUKOKUUN AYRSHIRE BLOGI,
kirjoitettu keväthelteen lämmittäessä.
Ayrshirekasvattajien hallitus kokoontui eilen Tampereella ja muiden tärkeiden asioiden ohessa sovimme blogin kirjoitusvuorot. Hallituksen keskuudessa on ehkä liikaakin totuttu siihen, että vain muutamat meistä hoitavat kirjoituspuolta sekä lehdessä että foorumissa, joten aloite blogista oli mainio juttu, sillä nyt kaikki hallituksen jäsenet saavat vuorollaan tilaisuuden kertoa ajatuksistaan sekä oman vastuualueensa ajankohtaisista asioista.
Kokouspäivä alkoi osaltani takkuisesti. Aamulla pistin pakettiauton perään kopin tarkoituksena käydä kokouksen jälkeen hakemassa kaksi Ayrshire Marketista shopattua vasikkaa, näin tulisi lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vaan toisin kävi. Olin ajanut kotoa kohti Tamperetta ehkä noin 70 km, kun äkkijarrutustilanteen jälkeen auto heittäytyi aivan lepsuksi. Vaikka painoi kaasua, ei vauhtia löytynyt. Ylämäissä piti jo vaihtaa kakkosta silmään ja juuri ja juuri auto jaksoi kivuta Urjalan mäet ylös kärsimättömien autoilijoiden letkan kasvaessa takana. Onneksi on keksitty kännykät. Soittelin siis järjestyksessä numerotiedustelu -– Tampereen volkkarihuolto -– Seija, jolta jouduin nätisti pyytämään kyytiä korjaamolta, ja näin sain auton tohtorille ja pääsin itse kokoukseen. Päivän päätteeksi selvisi, että autosta oli mennyt turbo (älkää kysykö minulta missä se on tai miltä se näyttää) eikä varaosaa ollut, joten jouduin puksuttelemaan kotiin ilman vasikoita. Rankkoja nämä kokousreissut.
No niin, palataan hallitusasioihin. Tällä hetkellä työn alla ovat Ayrshiren vuosinäyttelyyn liittyvät asiat. Melkoisen myllytyksen olemme taas käyneet läpi vääntäessämme vuosinäyttelyn järjestelyistä Farmari-palavereissa. Arvelen, että asiat sujuisivat paljon jouhevammin, ellei joka vuosi olisi eri ProAgria näyttelyä järjestämässä. Kotieläinnäyttelyt ovat muuttuneet niin valtavasti viimeisten vuosien aikana, että neuvontajärjestöt eivät tahdo perässä pysyä, vaan kaikki aloitetaan aina uudestaan a:sta. Ayrshirekasvattajilla alkaa olla rautainen ammattitaito näyttelyiden järjestämisessä sekä tieto siitä mitä karjanomistajat näyttelyltä ja järjestelyiltä odottavat, mutta jostain syystä meitä ei vieläkään kuunnella tarpeeksi. Yhdistyksellä on kuitenkin iso vastuu näyttelyn järjestelyiden onnistumisesta silloin kun sen on päätetty olevan Ayrshiren vuosinäyttely. Monta pitkää ajomatkaa ovat hallituksen edustajat tehneet Farmari-palavereihin ja nyt tehdyn yhteenvedon perusteella uskoisin, että kaikki tärkeimmät asiat ovat jo paketissa ja voimme keskittyä muihin näyttelyn ohessa oleviin tapahtumiin, kuten Garden Partyyn ja tilavierailuihin. Farmarin ayrshirepäivästä on varmasti tulossa hieno kokemus ja tunnelmaa tulevat nostattamaan useat ulkomaiset vierailijat. Toivottavasti mahdollisimman moni karjanomistaja pääsee Farmariin ayrshirepäivänä, joka on torstai 29.7.
Hallituksessa tentattiin myös melko perusteellisesti huhtikuisen Tanskan matkan kävijöitä sekä keskusteltiin VG-kuvioista yleisemminkin. Matkan kanssahan kävi lopulta niin, että tuhkapilven säikäyttämänä matkan järjestelyt peruuntuivat ja loppujen lopuksi reissuun meitä VG:n luottamustoimien ulkopuolisia lähti vain kaksi, kaikkiaan suomalaisia tähän ERDB:n (Euroopan punaisten rotujen) kokoukseen osallistui 7 henkeä. Muita osallistujamaita olivat Ruotsi, Tanska, Viro, Venäjä, Saksa ja Puola. Ensimmäisenä päivänä oli asiaohjelmaa ja mm. osallistujamaiden puheenvuorot. Nämä olivat aika mielenkiintoisia, sillä punaisten rotujen tilanne muissa kuin NAV-maissa oli itselleni aika tuntematon. Venäjällä on valtavasti lehmiä, mutta niiden tilastointi ja tietojen luotettavuus eivät aivan vakuuttaneet, tosin varmasti sielläkin edistystä tapahtuu koko ajan. Saksalaiset angler-ihmiset yllättivät positiivisesti. Heidän esityksensä ja esitteensä oli laadittu ammattitaitoisesti, valokuvat olivat laadukkaita hyvärakenteisista, korkeatuottoisista lehmistä ja selvästikin puhuimme heidän kanssaan lehmistä samoilla termeillä. Mutta entäpä varsinainen tutustumiskohteemme, isäntämaa Tanska ja heidän punaisensa. Se tuli selväksi, että on vain ja ainoastaan NTM, jolla eläimet arvotetaan. Tämä siis vieläkin painokkaammin kuin mitä tähän asti olin kuvitellut. Eräs karjanomistaja kertoi, että hänen parinsadan lehmän karjastaan ei ole koskaan ennen myyty sonneja keinosiemennykselle, mutta viime vuonna NTM:ien pompatessa korkealle, oli sonneja myyty peräti viisi. Isäntä oli jopa päätynyt huuhtelemaan yhtä lehmää, kun sillä oli niin huikea indeksi, vaikka "aika huonorakenteinen se kyllä on". Koitin viritellä keskustelua lehmäperheistä, mutta sellaisista ei oltu kovin kiinnostuneita, koska eläinvalinnan tärkein -– ja monelle ainoa - valintakriteeri on NTM. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli myös sonnien esittely. Olin iloinen voidessani todeta, että omaankin karjaan käytettäväksi valittu Facet oli tosi komea sonni, hyvärakenteinen, suoraselkäinen ja äkkiä katsottuna parikymmentä senttiä korkeampi kuin kollegansa, joiden notkoselkä tai nouseva lantiokulma vaativatkin vankkaa uskoa NTM:n ominaisuuksia parantavaan vaikutukseen.
Toisen päivän tilavierailuilla kävimme kolmella suurella punaisen rodun tilalla, jokaisella lehmiä sellainen 150-200 kpl. Täytyy kehua, että tanskalaiset osaavat kyllä järjestää tilavierailut; kuljetukset ja aikataulut pelasivat, kaikille jaettiin kansiot, joissa oli listattuna vierailutilojen eläimet sekä tilatiedot. Joka tilalla oli otettu tarkempaa syynäystä varten näytille omaan riviin 5-6 eläintä, kaikki klipattuina ja eläintaulut nähtävillä. Bankokista ja Davidista näimme useita tyttäriä, jotka olivat hyväutareisia, mutta pienehköjä ja kuin tiiviiseen pakettiin ahdettuja, suurilinjaisuudesta ei voinut puhua, monilla myös nousevat lantiokulmat. Merkillepantavaa oli myös, että kaikki näytille otetut eläimet olivat tasaisen ruskeita -– kuten yleensä kaikki tanskalaisten mainoskuvissa esiintyvät lehmät –- mutta kuitenkin karjat olivat aivan kirjavia väritykseltään. Löytyi lähes mustaa, beigeä brown swiss -–korvilla, musta-ruskea-valkoisia, ayrshiren värisiä, punaruskeita, vaaleanruskeita, tummanharmaa valkoisella päällä jne. Hyvää näissä tanskan punaisissa oli se, että niillä oli ehdottomasti paremmat lantiot kuin suomi-ruotsi-sukuisilla ja samoin utarekudokset olivat huomiota herättävän hyvälaatuisia, suonikkaita ja pehmeitä. Myös utarerakenne oli keskimäärin parempi kuin Suomessa. Jäimme kuitenkin vahvasti miettimään, että mitä annettavaa on tanskan punaisella kotoiselle ayrshirellemme, jolla on totta vieköön jo riittävästi hajontaa perimässään nykyiselläänkin. Voiko rotuamme parantaa eläinaines, joka ei eroa mitenkään merkittävästi parempaan suuntaan tuotoksessa, pitoisuuksissa tai terveysominaisuuksissa verrattuna ayrshireemme ja jolla on valtavasti hajontaa koossa, tyypissä ja ulkomuodossa väriä myöten? Tanskalaisille totesin heidän asiaa kysellessään, että varmastikin voimme heiltä löytää käyttökelpoisia sonneja, mutta silloin on tarkasti tutkittava sonnin sukutaustat sekä nähtävä riittävästi sen tyttäriä. Matkan tärkein anti taisi olla se, että nyt kun tanskan punaiset on taas päivitetty omin silmin, alkoi jopa rehti suomalainen ayrshire tuntua hyvältä vaihtoehdolta -– tosin kyllä siihenkin nykyisellään pätee sama kuin tanskanserkkuun: sonnin taustat ja sen tyttäret sekä arvostelut on tsekattava tarkoin ennen kuin siemenannokset uivat omaan typpisäiliööni.
Hallituksen kokouksen päätteeksi totesimme jakaneemme itsellemme taas monta uutta tehtävää työn alle ja niiden tuloksia pääsemme puimaan sitten seuraavassa kokouksessa. Kiireisimpänä varmasti ovat yhteydenotot ulkomaisiin vierailijoihin sekä aivan toisenlainen asia eli muutaman kehitysehdotuksen läpi saaminen tuotosseurannassa. Hommaa riittää myös huutokauppajärjestelyissä ja ayrshiresonnien rotupuhtausasiassa. Mutta näistä tarkemmin sitten joskus toiste.
Seuraavaksi annan Olaville blogin kirjoitusvuoron.
Laura Laiholahti
12.4.2010
HUHTIKUUN AYRSHIRE BLOGI
Kasvattajatapaamisten parasta antia on ayrshireväen tapaaminen ihan kasvotusten, niin että päivän kahden ajan ehtii vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia. Kiteellä sain aktiiviselta jäseneltä vinkin uudeksi otsikoksi kotisivuille, eli kuukauden blogi, jota kukin hallituksen jäsen kirjoittaa vuorollaan. Samalla tulee kerrottua jäsenistölle ajankohtaisia asioita ayrshiren tiimoilta ja kotisivuilla niitä pääsevät myös muutkin kuin jäsenet ja lehden tilaajat lukemaan. Puheenjohtajan oikeus tai velvollisuus on kai aloittaa tämä Ayrshire Blogi -kierros, joten kokosin tähän joitain mielessä pyöriviä ajatuksia.
Kiteen kokous on takana ja jätti vähän kaksinaiset mietteet ainakin minulle. Kokouksessa syntyi hyvää keskustelua yhdistyksen roolista ja toiminnan painopisteistä. Tällaista keskustelua tarvitaan vähintään se pari kertaa vuodessa, mitä yleisiä kokouksia pidetään. Kasvattajapäivän alustukset olivat ajankohtaisia. Viking Genetics toimii vakaasti ja harkitusti NTM ohjarinaan, sen perusteella ”skriinataan” sonninemät, laaditaan käyttölista ja valitaan isäsonnit. Eri sukuisia yhdistelmiä pyritään hankkimaan, mutta lehmäperheillä ei ole asemaa sonninemien valinnassa. Minulle muodostunut kuva VG:n jalostuksesta on lähinnä puiseva, edes ripaus näkemystä, innostusta tai jopa intohimoa voisi motivoida myös kasvattajia enemmän.
Karjasilmä-luento ei sitten ollutkaan puiseva. Vaikka tinkimätön teoria on pohjalla, voi jokainen kasvattaja harjaantua myös näkemään lehmän karvojen takaa. Toimivan lehmän osat voi tunnistaa jo kasvavalla hieholla. Sari antoi yleisölle muutamia oivallisia nyrkkisääntöjä lehmän eri mittasuhteille kotona harjoiteltaviksi.Tilavierailukohteissa näimme, paitsi korkeatuottoisia ja hyvärakenteisia ayrshirelehmiä, niin myös erinomaiset olosuhteet ja ammattitaitoista managementtia.
Toiselle puolelle Suomea matkustettuaan ei tietysti kannata kiirehtiä, mutta itse ajattelen, että kokoustapahtumat voisi sittenkin tiivistää yksipäiväiseksi. Majoitusmahdollisuus voidaan varata, mutta varsinainen ohjelma mahtuu tiivistettynä samalle päivälle. Jäsenten kommentit ja ehdotukset ovat tässäkin asiassa tervetulleita!
Kevät etenee ja toiminta jatkuu. Parin päivän sisällä parikymmentä kasvattajaa lähtee kevään Kanadan matkalle. Tämä on meistä nyt ihan normaalia, mutta kymmenen vuotta sitten todella erikoista;– voiko tavallinen kasvattaja matkustaa toiselle puolelle maailmaa itse kokemaan ja näkemään mitä ayrshirejalostus on muualla kuin meillä! Kuun lopussa lähdemme Euroopan punaisten rotujen kokoukseen Tanskaan, vetonaulana ei ole kokous, vaan luvatut Tanskan punaisen rodun karjavierailut. Matkan jälkeen on hyvä hetki pohtia ayrshirerodun tulevaisuutta Suomessa. Voiko ayrshire säilyä ja kehittyä jäsenten haluamaan suuntaan osana Skandinavian punaista rotupalettia, vai onko sittenkin harkittava muita vaihtoehtoja?
Toukokuussa ollaan jo peltohommissa, mutta jossain välissä saa seuraava hallituksen jäsen päivittää blogin.
Kuovin huutoa odotellessa,
Mirja Koljonen
