VUODEN 2009 AYRSHIREAKTIIVIT
Vuoden 2009 Ayrshireaktiivin palkinto luovutettiin onnittelujen ja kukkakimpun kera Änkön Ayrshirelle eli Sari Änkölle ja Ari Rinteelle Ikaalisista. Änkön Ayrshiren väki on tullut tutuksi suomalaisille ayrshireihmisille monella saralla. Sari, Ari ja Valtteri osallistuvat aktiivisesti ayrshiretapahtumiin, näyttelyihin, junior handleriin ja showmanshipiin samoin kuin monille karjamatkoille ja tilavierailuille. He ovat myös aina valmiita ottamaan omalle tilalleen vierailijoita.
Ryhtyminen Änkön tilan viljelijäksi ei kuulunut Sarin suunnitelmiin lukioiässä. ”Maatilalla kesät menivät aamusta iltaan töitä tehden. Itsekin sain olla mukana töissä heti, kun kynnelle kykenin. Kavereilla oli kivoja lomasuunnitelmia perheidensä kanssa, mutta meidät karja piti kiinni tilalla. Silloin päätin, etten koskaan ryhdy maanviljelijäksi”, kertoo Sari.
Sähkö- ja elektroniikka kiinnostivat Saria ja hän pääsi opiskelemaan Helsinkiin. Sarin juuret olivat kuitenkin syvällä Ikaalisten Kilvakkalassa sijaitsevan Änkön tilan mullassa ja vuosi kaupungissa riitti selvittämään sen, ettei kaupunkilaiselämä ole häntä varten. Sari halusi myös antaa lapselleen Valtterille samanlaisen turvallisen lapsuuden maalla kuin hänellä itselläänkin oli ollut.
Tapasin Arin Ikaalisten kylpylässä – missäpä muuallakaan”, naurahtaa Sari. Ari muutti tilalle keväällä 2002 ja on siitä asti ollut mukana tilan toiminnassa. Ari on kiinnostunut lehmistä ja jalostuksesta. Hän kävi toimilupakurssin keväällä 2008 ja hoitaa tilan siemennykset. Typpisäiliö tilalla on ollut vuodesta 2006 lähtien.
Sarin aloittaessa tilanpidon, navetassa oli 8 lehmää. Heti alkuvuosina navettaa peruskorjattiin ja laajennettiin niin, että saatiin paikat 16 lehmälle ja nuorkarjalle. Samalla asennettiin myös putkilypsykone ja lannanpoistolaite. Vuonna 2007 jatkettiin lypsyputkistoa hiehojen parsiin ja näin saatiin kuusi lisäpaikkaa. Hiehot olivat pari talvea lähistöllä olevassa lihakarjanavetassa, mutta viime vuonna hiehoille rakennettiin kylmäpihatto ja ne ovat olleet tämän talven kotosalla.

Näyttelykärpänen puraisi Saria vuonna 2000 ja sen jälkeen on joka kesä pitänyt käydä muutamissa näyttelyissä . Sari on osallistunut myös showmanship -kisoihin. Lakeus 2007 -näyttelyssä tuli voitto HH Victorian kanssa, samoin Farmari 2008 -näyttelyssä Kellcrest Unikki ET:n kanssa. Valtteri osallistui ensimmäisen kerran Junior Handler -kisoihin vuoden 2005 Farmarissa sijoittuen kolmanneksi Änkön Ursulan kanssa. Mustiala Handler 2009 -kilpailusta napsahti voitto Änkön Anetten kanssa. Näyttelymatkoilla on usein mukana myös tuttavaperheen tytär Outi Virtanen. Satakunta 2006 -näyttelyssä Sari sai Arin ensimmäistä kertaa kehään esittelemään eläimiä. Jokohan ensi kesänä näemme Arin showmanship- kilpailussa?
Sari ja Ari ovat käyneet tutustumassa myös muiden maiden lehmiin ja karjatalouteen. ”Vuoden 2003 Kanadan matka avasi silmät näkemään miltä hyvän lehmän kuuluisi näyttää! Olin kuuliaisesti uskonut jalostussuunnitelmaan. Senhän oli pakko olla todella hyvä juttu, kun sitä niin kehuttiin ja ylistettiin! Voi, miten ankeaa oli paluu omaan navettaan Kanadan matkan jälkeen”, muistelee Sari. Kanadan tuomisina oli kaksi alkiota Kellcrest Happy x Romeo-yhdistelmästä. Toisesta alkiosta tuli tiineys ja lehmävasikka, joka sai nimekseen Kellcrest Uniikki ET, Änkön tilan ensimmäinen puhdas kanadalainen ayrshire. Uniikki on luokitettu AF-GP82.

Kanadan matkan jälkeen asetettu tavoite kohti parempia ayrshirelehmiä on tuonut mukavasti tulosta. Ensimmäisillä luokituskerroilla lehmien keskiarvo oli lähellä 60 pistettä. Nyt keskiarvo on 77 pistettä. Lehmien rakenne on parantunut huimasti lyhyehkössä ajassa. Lehmistä enää muutama on täysin kotimaista sukua. Omassa typpisäiliössä on pääosin kanadalaisia sonneja, kotimaisia on vain paria. ”Meillä on periaatteena, että lypsyn on onnistuttava ilman konstailuja. Ennemmin annamme lehmälle anteeksi hieman huonomman tuotoksen kuin heikon rakenteen. Olemme löytäneet ratkaisun siihen, miten jalostuksessa pääsee eteenpäin eikä se ole samaa paikallaan tallaamista kuin ennen ”Kanadan aikaa”, kertoo Sari tilan jalostusstrategiasta.
Tilalla on jo usean vuoden ajan käytetty ainostaan Suomen Ayrshirekasvattajien kautta saatavaa rakenneluokitusta. Sonnivalinnat tehdään joko itse tai käytetään Yves Charpentierin suosituksia. Rakenteeltaan heikommille lehmille ja hiehoille käytetään alkioita.

Ayrshirekasvattajien jäseneksi Sari liittyi pian yhdistyksen perustamisen jälkeen ja on osallistunut aktiivisesti kokouksiin ja muihin tapahtumiin. Sari on ollut myös Yvesin kuljettajana ja kirjurina luokituskierroksella saaden ohessa arvokasta oppia rakennearvostelusta. ”Aluksi minua hämmästytti, kun kanadalaisia sonneja kehuttiin maasta taivaaseen. Kotimaisuuden kannattajana ajattelin, että mitä vikaa näissä Suomi-sonneissa on? Kokemukset omalla tilalla ovat osoittaneet, että jo ensimmäisessä polvessa saadaan kanadalaissonneja käyttämällä rakenteeseen parannusta liki 20 pistettä. Se on ihme, jos mikä”, iloitsee Sari.
PALJON ONNEA ÄNKÖN AYRSHIRE !
VUODEN 2008 AYRSHIREAKTIIVIT
Syyskokouksessa Ikaalisissa julkistettiin perinteisesti Ayrshirekasvattajien arvostetuimman ja halutuimman palkinnon Ayrshireaktiivin saaja. Palkinnon pokkasivat tällä kertaa Lopen karjamiehet Hannu Huitti ja Mikko Ranta. Valinnan perusteena olivat mm. Hannun ja Mikon tekemä pitkäjänteinen ennakkoluuloton työ oman tilansa jalostusmahdollisuuksien parantamiseksi ja lisäämiseksi, josta samalla on hyötynyt myös koko suomalaisten karjankasvattajien joukko.
8o-luvun loppupuolella Hannu aloitti kymmenvuotisen työrupeamansa jalostuskonsulentin tehtävissä. Hannu toteaakin tämän ajanjakson olleen erittäin opettavainen, sillä siinä työssä näki monenlaisia tiloja sekä erityisesti eläimiä. Vuonna 1996 Huitin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos Hannun ottaessa tilan hoitoonsa. Pian tämän jälkeen Hannu jätti jalostuskonsulentin työt, jotta voisi hoitaa tilaa kokopäiväisesti. Vastassa oli kuitenkin muutaman vuoden päästä perinteinen sukupolvenvaihdoksen jälkeinen tilanne. Vanha navetta oli jo elinikänsä loppupäässä, joten oli tehtävä ratkaisu joko karjanpidosta luopumisesta tai uuden navetan rakentamisesta. Lehmät olivat kuitenkin olleet pitkään Hannun työkavereita, myös motivaatio ja tahto karjanjalostamiseen olivat korkealla, joten Hannu ja Mikko päätyivät jälkimmäiseen ratkaisuun. Niinpä kovan "paperisodan" tuloksena Huitin tilalle nousi vuonna 2001 yksi Suomen ensimmäisistä robottinavetoista. Tämä käyty "paperisota" on osaltaan tehnyt mahdolliseksi sen, että Suomessa useat sadat lypsyrobotit hoitavat lypsytyön tänä päivänä.
Huitin tilalla on tehty pitkäjänteistä työtä jalostuksen eteen jo edellisen sukupolvenkin aikana. Tilalla suoritettiin ensimmäiset alkionsiirrot jo vuonna 1982 Hannun vanhempien toimesta. Tämän jälkeen ei ole ollut vuotta, jolloin ei olisi tehty alkiosiirtoja tai -huuhteluja. Vanhempien innostuksen myötä Hannu on jo nuorena ymmärtänyt jalostuksen tärkeyden. Hannun ja Mikon jalostuksellisena tavoitteena on saavuttaa helppokäyttöinen lehmä, jolla on tuotos ja rakenne kohdallaan. Ayrshiren kanssa tähän tavoitteeseen on päästy käyttämällä kanadalaista siementä lehmille. Hannu toteaa kuitenkin, että kotimaistakaan tarjontaa ei ole täysin unohdettu siemennyksiä suunniteltaessa. Toiveena on, että kotimaista ayrshirejalostusta ei unohdettaisi täysin, vaan pyrittäisiin kehittämään sitä positiiviseen suuntaan ottamalla mukaan enemmän kanadalaista siementä. 2000-luvun alussa Hannu ja Mikko olivat ensimmäisten joukossa tuomassa Ruotsista tuontieläimiä. Urban Svenssonin karjasta mukaan lähtivät mm. sellaiset suuruudet kuin Hjärterum Ruutu sekä Kellcrest Marie Sue ET. Kellcrest Marie Suen ET:n lehmäperheen saavutukset tuntee lähes jokainen, joka on viime vuosina selaillut näyttelytuloksia. Kysymykseni viime vuosien loistavasta näyttelymenestyksestä Hannu kuittaa toteamalla, että he ovat osoittaneet olevan mahdollista, että sama lehmä on huippulypsäjä ja silti menestyy näyttelyissä.
Vuosien varrella Hannun mieleen on jäänyt kaksi erityistä lehmää, joista toinen on Haralan Pikatsu. Pikatsu ostettiin Haralan huutokaupasta, ja se on jättänyt karjaan useita hyviä jälkeläisiä kuten mm. HH Tikatsun. Toinen erityinen lehmä on HH Täällä, jonka emän suvusta neljä polvea taaksepäin mentäessä löytyy tunnetun pohjoissavolaisen Haka ET:n täyssisko. HH Täällä voitti viime vuonna Seinäjoen International Ayrshire Show:n 3 years old cow –luokan sekä Farmarin Champion -tittelin. Erityisiä ovat olleet myös kaikki kimppalehmät, joita heillä onkin lukuisia.
HH Embryo Oy
Hannu ja Mikko kyllästyivät alkiohuuhteluiden ja muiden palveluiden automaattisiin vuosittaisiin hinnan korotuksiin. Hannu oli jo vuonna 2004 käynyt alkionsiirtoseminologikurssin, Mikko tunnettu markkinointitaidoistaan sekä valtava joukko tyytymättömiä karjankasvattajia, joten kasassa oli kaikki edellytykset perustaa yritys. Niinpä vuonna 2006 Hannu ja Mikko perustivat HH Embryo Oy:n yhdessä alkionsiirtoeläinlääkäri Mikko Kanasen kanssa. Mikko R. toteaa yrityksen tavoitteena olevan tuottaa karjanomistajalle mutkatonta palvelua kohtuullisella hinnalla. HH Embryo on mahdollistanut karjanomistajalle yhä entistä laajemman valikoiman kansainvälistä eläinainesta.
Hannu ja Mikko toteavat, että heistä ei olisi vain tavallisiksi maidontuottajiksi. Yrityksen asioiden hoitaminen, kansainväliset tuttavat, valokuvaukset, näyttelyt ym. tekevät jokaisesta päivästä erilaisen. Siinä se suola, joka saa jaksamaan navetan arkea päivästä toiseen. Hannu ja Mikko tunnetaan perinteisesti karjapiireissä ennakkoluulottomina aktiiveina. Jäämmekin nyt odottamaan seuraavaa käännettä
PALJON ONNEA HANNU JA MIKKO !

VUODEN 2007 AYRSHIREKASVATTAJA
Syyskokouksessa Piikkiössä Vuoden 2007 Ayrshirekasvattajaksi valittiin Anna-Maija Pohjola. Palkintoa jaettaessa puheenjohtaja Mirja Koljonen sanoi mm., ettei Anna-Maijan ole tarvinnut sivuilleen vilkuilla ja miettiä muita rotuja. Anna-Maija on ayrshireihminen henkeen ja vereen ja hän on ollut mukana Suomen Ayrshirekasvattajien toiminnassa alusta asti – itse asiassa Anna-Maija oli yksi perustajajäsenistä.
Anna-Maija on kotoisin Pyhärannasta, läheltä Raumaa. Hän on syntynyt ja kasvanut lypsykarjatilalla ja lehmät ovat aina kiinnostaneet häntä. Nykyään hän pitää yhdessä miehensä Tuomon ja tyttärensä Vilman kanssa Tuomon kotitilaa Mietoisissa. Myös pojat ovat maatalousalalla. Veli-Tuomas asuu vaimonsa kotitilalla naapurissa, ja tilojen peltoja viljellään yhdessä. Johan on koneyrittäjä ja tekee konetöitä myös Pohjolassa. Pohjolan tila on ollut saman suvun hallinnassa jo yli 200 vuotta ja Tuomo on 7. isäntä. Anna-Maijan tullessa tilalle vuonna 1975 Tuomo oli jo luopumassa pienestä karjastaan, mutta eihän lehmistä luopuminen käynyt, sillä Anna-Maijan haaveena oli pienestä asti ollut emännän ammatti. Tällä hetkellä tilalla on 90 hehtaaria omaa ja 25 hehtaaria vuokrapeltoa. Lisäksi hiehot ja ummessa olevat lehmät huolehtivat maiseman avoimena pysymisestä noin 40:llä Metsähallituksen hehtaarilla.
Lehmiä on nyt hieman yli 50 ja ne ovat yhtä suomenkarjalehmää lukuun ottamatta ayrshirejä. Ne asuvat vuonna 1998 valmistuneessa pihatossa. Vielä 1970-luvulla tilalla oli ayrshiren lisäksi niin friisiläisiä kuin suomenkarjaakin. Ruokkiessaan eri rotuisia lehmiä Anna-Maija huomasi niiden olevan tyypiltään erilaisia. Tuntui, että yhdessä pöydässä olisi parempi olla vain yhtä rotua. Roduksi valikoitui ayrshire.
Oman karjan jalostamisen ohessa Anna-Maija on vaikuttanut muuallakin. Hänet valittiin Varsinais-Suomen karjakerhon puheenjohtajaksi, mikä tuntui suurelta kunnialta. Siinä tehtävässä hän ehti toimia lähes 20 vuotta. Yli 20 vuotta hän ehti toimia kerhon johtokunnassa. Tällä hetkellä Anna-Maija on FABA Palvelun hallituksessa, ja 30 viime vuoteen mahtuu paljon muitakin luottamustehtäviä. Lisäksi Anna-Maija on ollut mukana herättelemässä uudelleen suomalaista karjanäyttelykulttuuria. Näyttelykehissä on nähty myös Pohjolan eläimiä, vaikka nykyään Anna-Maija sanoo toimivansa enemmän taustalla.Vuoden Ayrshirekasvattajaksi valintaa Anna-Maija arvostaa paljon, sillä sen ovat tehneet karjanomistajat. Voinee sanoa, että tällä kertaa palkinto annettiin elämäntyöstä.

PALJON ONNEA ANNA-MAIJA !

VUODEN 2006 AYRSHIREAKTIIVI
Suomen Ayrshirekasvattajat ry on valinnut vuoden 2006 Ayrshireaktiiveiksi Silja Sundellin ja Pekka Suutarin Karhilan tilalta Ristiinasta.
Palkintolautasen ja joulun herkkukorin lisäksi heille luovutettiin kunniakirja,jossa palkinnon perusteluina todetaan:
Ayrshire rodun, jalostuksen, kansainvälisen toiminnan ja juniorikasvatuksen puolesta tehty työ, jonka tulokset ovat merkittäviä ja ansaitsevat tämän huomionosoituksen.
Karhilan tilalla on lypsylehmiä n. 20 ja nuortakarjaa n. 30 pääasiassa ayrshirerotua.Siljalla ja Pekalla on molemmilla toimiluvat siementämiseen,myös alkiota on siirretty ja huuhteluja on tilalla tehty runsaasti.
Vuosittain on myynnissä ollut myös huipputasoisia eläimiä.
Silja on osallistunut mm. luokituskierroksiin toimien ansiokkaasti tulkkina sekä muuhunkin kansainväliseen toimintaan kontakteja luoden ja viemällä suomalaista ayrshirejalostusta kansainvälisempään suuntaan
unohtamatta tärkeää junnukoulutusta.
Pekka on toiminut aktiivisesti vuosina 2001-2005 Ayrshirekasvattajien hallituksessa mm. ollen jalostusvaliokunnan jäsenenä.
Kuuluisa tissipipokin taisi keikkua Pekan päässä ensimmäisenä laajaa huomiota herättäen.
Perheen karjanäyttelymenestys on ollut huimaa,alkaen aina vuodesta 1994 Alisasta Karjatilan AyrshireChampionista jatkuen aina Muurikki 2006 näyttelyssä valittuun AyrshireChampioniin
HH.Tia Marie Sue Et:hen.
Perheen junnut Sauli ja Santeri löytyvät aina nykyään tuloslistan kärjestä joka näyttelyssä.Myös sukulaistyttö Kaisa Suutari on saanut tilalta hyvät opit ja on napsinut ykkössijoja kaikista tänä vuonna osallistumistaan näyttelyistä

PALJON ONNEA KARHILAN AYRSHIRE !
VUODEN 2005 AYRSHIREAKTIIVI
Suomen Ayrshirekasvattajat ry on valinnut vuoden 2005 Ayrshireaktiiviksi Salla Raution. Salla on 24-vuotias agrologi, jonka positiivinen olemus, aloitekyky ja ahkeruus ovat kiinnittäneet huomiota eri tapahtumissa. Oli kyseessä tilavierailu, näyttelyt tai kokous, tuntuu että taustatiimistä löytyy aina yhtä ahkera ja luotettava Salla. On ilo nähdä miten alaa voi harrastaa ilman, että on maatilalta kotoisin. Sallan tapauksessa harrastuksesta näyttää kehittyvän myös ammatti.
Salla on kotoisin paritalosta Nurmijärveltä. Vaikka kotona ei ollut karjaa, kuului lomilla vietetty aika sukulaisten maatiloilla hänen lapsuuteensa. Salla opiskeli agrologiksi Mustialassa, jonka hän valitsi opiskelupaikakseen osittain siksi, että asuntolasta oli helppo käydä hoitamassa koulutilan navetan lehmiä.
Omia eläimiäkin Salla on jo ehtinyt hankkia. Sallan oma karja sai alkunsa sukulaistilan lopetettua maidontuotannon, jolloin hän päätti ostaa sieltä Pirpana-hiehon. Tällä hetkellä Toikan karjassa asuvat Pirpanan tytär SaRan Serena ja Serenan tytär SaRan Unadora. Seuraava hankinta oli Alhaisten huutokaupasta ostettu Alhaisten Soilikki, joka asustaa tyttärensä SaRan Ulpukan kanssa Somerolla Jouni Paakkosen ja Päivi Erosen karjassa. Viimeisin ostos on Ydinkarjan huutokaupasta ostettu Pälvis-lehmä, joka puolestaan elelee Lammilla Seija ja Hannu Viitasen karjassa. Pälvikseen Salla oli tutustunut ollessaan vähän aikaa Ydinkarjassa töissä
Vuoden Ayrshireaktiivi toimii osa-aikaisena lomittajana Lammin kunnassa ja käyttää kaiken työajasta yli jäävän ajan tekemällä eri puolilla Suomea sijaitsevilla tiloilla karjanhoitoon ja -esittelyyn liittyviä töitä. Tilan tarpeiden mukaan Salla on toiminut lomittajana, valmistellut eläimiä tilaesittelyihin ja näyttelyihin sekä jäänyt päivystämään tilalle eläinten poikimisia tai siemennyksiä tilan väen ollessa matkoilla. Yleensä kuukauteen mahtuu vain muutama päivä, jolloin aktiivinen lehmäfriikki malttaa pysyä kokonaan pois navetasta.

PALJON ONNEA SALLA !
VUODEN 2004 AYRSHIREKASVATTAJA
Suomen Ayrshirekasvattajat ry on valinnut vuoden 2004 Ayrshirekasvattajaksi Olavi Ahonkiven ja hänen omistamansa Rounion Ayrshiren Porin Kellahdesta.
Rouniossa on ayrshire karjaa kasvatettu vuodesta 1983, jolloin Olavi aloitti maidontuottajana ostamallaan tilalla aluksi kolmen lehmän navetassa. Vuoden viimeisenä päivänä Olavi ehti lähettää 17 litraa maitoa meijeriin ja siten hän sai pienen kiintiön tilalleen ja samalla edellytykset karjan kasvatukselle. Vuosien myötä ayrshire karja on laajentunut niin lukumäärässä kuin laadussakin. Oli mittarina sitten näyttelymenestys, tuotokset tai jalostuseläinten kasvatus on Olavi Ahonkiven karja saavuttanut kärkitason koko Suomessa.
Huipputuloksia ei Rouniossa kuitenkaan tavoitella eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, sillä vapaa maitojuotto vasikoilla, koko karjan ympärivuotinen ulkoilu ja laidunnus kesällä kertovat hyvästä hoidosta vaivaa säästämättä.Vuosi 2004 huipentui Rounion tilalla karjan kärkilehmän, Sagan, saadessa kansainvälisen rakenneluokituksen Excellent 90, tason jota yksikään lehmä ei Suomessa tähän asti ole saavuttanut. Paitsi omaan käyttöön, niin myös maanlaajuiseen myyntiin, tehdään karjan parhaille eläimille useita alkiohuuhteluja vuosittain, ammattimaisesti ja tälläkin saralla hyviä tuloksia saavuttaen.

PALJON ONNEA OLAVI!
VUODEN 2003 AYRSHIREKASVATTAJA
25.11.2003 pidetyn syyskokouksen yhteydessä julkistettiin vuoden 2003 Ayrshirekasvattajaksi Toikan Ayrshire Nurmijärveltä.
Nimeämisessä on huomioitu koko perheen panos suomalaisen ayrshiren esiintuomisessa myönteisessä merkityksessä. Isä ja äiti Hannu ja Tiina Toikka ovat jo pitkään 90-luvun alusta alkaen olleet aktiivisesti mukana lypsykarjanäyttelyiden uudessa tulemisessa Suomessa. Osallistumiseen on panostettu ammattitaitoisella karjasilmällä löytämällä voitokkaita eläimiä. Ensin kuuluisa voittajatyyppi Yllätys-lehmä ja myöhemmin edellisen tytär Lahja on tämänhetkistä suomalaista huippua ja ehdotonta huippua juuri kotimaisen eläinaineksen osalta.
Tytöt Elina ja Niina ovat tällä hetkellä myös suomalaista huippua Junior Handlereinä ja lisäksi heiltä löytyy myös kansainvälistä meriittiä. He ovat olleet parin vuoden ajan opastamassa uusia Junnuja monilla kursseilla kotimaassa.
Nuorempi Minna tulee vauhdilla vanhempien siskosten perässä ja saavuttanut menneenä kesänä makeita voittoja. Perheen kuopus Aleksi aloitti syksyllä Välkky-Karjatilassa uransa myös onnistuneesti eläinten esittelijänä.
Suomen Ayrhirekasvattajat pitää erittäin merkittävänä juuri sitä, että koko perheen panostuksella on löydetty lypsykarjanhoidon sivutuotteena mielenkiintoinen ja haastava harrastus joka on yhdistänyt tilan väen ja myös samalla nostanut suomalaisen ayrshire-rodun profiilia kansallisesti.

PALJON ONNEA TOIKAN AYRSHIRE!
VUODEN 2002 AYRSHIREKASVATTAJA
Porissa 26.11.2002 pidetyn vuosikokouksen yhteydessä nimettiin vuoden 2002 Ayrshirekasvattajaksi Sari Alhainen Kalvolasta. Sari tunnetaan Ayrshirejalostuksen uranuurtajana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Sarin kansainvälisiin meriitteihin kuuluu muun muassa Alhaisten Nooran myyminen kansainväliselle syndikaatille ja osallistuminen juhlanäyttelyyn Ayrshiren maailmankokouksessa Englannissa v.2000.
Kotimaisen karjanäyttelytoiminnan uudessa tulemisessa 1990-luvun alusta lähtien on Sari ollut vahvasti mukana ja on omalta osaltaan ollut tuomassa kansainvälisiä vaikutteita suomalaiseen näyttelytoimintaan. Aivan erityisen merkittävää on ollut Sarin panostus Junior Handler toiminnan edistämisessä kannustajana ja opettajana.
Sarin toiminta Ayrshirekasvattajana kulminoitui vuoden 2002 aikana. Keväällä Alhaisten Lööperi sai huippu indeksit ja tuli valituksi isäsonniksi. Alkukesästä juhlittiin Alhaisilla sadan tonnin tuotosrajan ylittänyttä Ylkeä. Kellcrest Nova ET voitti Oripäässä OKRA-maatalousnäyttelyn yhteydessä järjestetyssä ayrshire-rodun vuosinäyttelyssä niin oman luokkansa kuin koko näyttelyn Ayrshire Champion tittelinkin. Nova palkittiin ayrshire-rodun Champion tittelillä myös Farmari 2002 -näyttelyssä Hämeenlinnassa. Kokemäellä pidettyyn Satakunta 2002 näyttelyyn Sari toi paikalle ainoastaan yhden eläimen - Alhaisten Oliivin. Oliivi korjasi näyttelystä mukaansa Ayrshire-ensikkoluokan voittaja-, Ayrshire Champion- ja Best in Show -palkinnot.
Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n toimintaa tukemassa Sari on ollut mukana aktiivisesti. Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n kotisivujen englannin kielinen osuus on sisällöltään Sarin käsialaa ja koko kotisivu toteutuksessa näkyy Sarin vahva osallistuminen. Edelleen Sarin taloudellinen tuki yhdistykselle on ollut huomattavaa, sillä esimerkiksi Ylken 100-tonnarijuhlien muistamiset ohjattiin yhdistyksen tilille. Pitkäjänteinen työ Ayrshirejalostuksen vaativalla saralla tuottaa tuloksia kaikilla sektoreilla.

PALJON ONNEA SARI!